MariCare artikkelit

Suomessa valmistellaan parhaillaan sosiaalihuollon palveluissa käytettävää teknologiaa koskevaa lainsäädäntöä. Tavoitteena on luoda selkeät pelisäännöt teknologian hyödyntämiselle samalla varmistaen asiakkaiden oikeudet, turvallisuus ja yksityisyys. MariCare Oy on antanut sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen lausunnon koskien hallituksen esitystä sosiaalihuollon palveluissa käytettävää teknologiaa koskevista säännösehdotuksista.

Pidämme esityksen lähtökohtaa tärkeänä. Teknologiaa tulisi arvioida sen perusteella, kuinka voimakkaasti se tosiasiallisesti vaikuttaa asiakkaan perusoikeuksiin, ja sääntelyn tulisi olla riskiperusteista sekä suhteellisuusperiaatteen mukaista. Käytännön kokemuksemme tuhansista kotihoidon, hoivakotien ja muiden sosiaalihuollon toimintaympäristöjen asennuksista osoittavat kuitenkin, että sääntelyä voidaan vielä kehittää neljällä keskeisellä osa-alueella.

1. Kuvantava ja ei-kuvantava teknologia tulee erottaa selkeämmin toisistaan

Kaikkea teknologiaa ei voida arvioida samalla mittarilla.

Kameraan perustuva ratkaisu ja ei-kuvantava sensoriteknologia eroavat olennaisesti toisistaan yksityisyydensuojan näkökulmasta. Ei-kuvantavat sensorit voivat havaita esimerkiksi liikkumista, aktiivisuutta, kaatumisia tai muita tapahtumia ilman kuvaa, videota tai ääntä.

MariCare esittää, että lainsäädännössä erotettaisiin nykyistä selvemmin kuvantavat teknologiat ja ei-kuvantavat sensoriratkaisut. Erityisen tärkeää tämä on saniteettitiloissa, joissa turvallisuustarve on suuri, mutta joissa yksityisyyden suojaa tulee tarkastella erityisen huolellisesti.

Riskiperusteinen sääntely mahdollistaisi sekä turvallisuuden että yksityisyydensuojan paremman toteutumisen käytännössä.

2. Turvallisuutta lisäävän teknologian tulisi olla yhdenvertaisesti saatavilla

Lausunnossamme nostamme esiin myös kehitysvammaisten erityishuollon asiakkaiden aseman.

Säännösehdotuksien mukaan osa teknologisista ratkaisuista rajattaisiin kokonaan tiettyjen asiakasryhmien ulkopuolelle. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö ei voisi hyödyntää esimerkiksi kaatumisten tunnistamiseen tai turvallisuuden parantamiseen tarkoitettua teknologiaa samalla tavalla kuin muut asiakkaat.

MariCare katsoo, että teknologian käytön tulisi perustua yksilölliseen tarpeeseen eikä asiakasryhmän perusteella tehtyyn automaattiseen rajoitukseen. Jos ratkaisu ei rajoita henkilön vapautta tai itsemääräämisoikeutta, vaan mahdollistaa avun saamisen oikeaan aikaan, sen hyödyntämismahdollisuuksia tulisi tarkastella yhdenvertaisesta näkökulmasta.

3. Objektiivinen tieto voi tukea palvelutarpeen arviointia

Palvelutarpeen arviointi on yksi sosiaalihuollon tärkeimmistä prosesseista.

Arvioinnissa pyritään muodostamaan mahdollisimman tarkka kuva henkilön toimintakyvystä, avuntarpeesta ja arjen tilanteesta. Käytännössä arviointi perustuu usein ammattilaisten havaintoihin, keskusteluihin ja asiakirjoihin.

MariCare ehdottaa, että myös ei-kuvantavalla teknologialla kerättyä, lyhytaikaista ja asiakkaan tiedossa olevaa havaintotietoa voitaisiin hyödyntää arvioinnin tukena.

Esimerkiksi tietoa liikkumisesta, aktiivisuudesta tai vuorokausirytmistä voidaan käyttää täydentämään ammattilaisen tekemää arviota. Tämä voi olla erityisen arvokasta tilanteissa, joissa henkilö ei itse kykene kuvaamaan toimintakykyään tai avun tarvettaan luotettavasti.

Teknologia ei korvaa ammattilaisen osaamista, mutta se voi tarjota päätöksenteon tueksi objektiivista tietoa todellisesta arjesta.

4. Teknologia voi vahvistaa yksityisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja inhimillistä kohtaamista

Julkisessa keskustelussa teknologia nähdään usein yksityisyyttä rajoittavana tekijänä.

Käytännön kokemukset osoittavat kuitenkin, että vaikutus voi olla myös päinvastainen.

Kun turvallisuutta voidaan seurata tarkoituksenmukaisella ei-kuvantavalla teknologialla, voidaan vähentää esimerkiksi yöaikaisia tarkastuskäyntejä, jatkuvaa valvonnan tarvetta tai muita asiakkaan arkeen puuttuvia toimintamalleja. Samalla henkilöstön aikaa vapautuu enemmän asiakastyöhön ja aitoihin kohtaamisiin.

MariCare esittää, että lainsäädännössä tunnistettaisiin nykyistä vahvemmin myös teknologian myönteiset vaikutukset. Oikeasuhtaisuutta arvioitaessa tulisi huomioida paitsi mahdolliset rajoitukset myös se, miten teknologia voi tukea yksityisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoista hoivaa. 



Tulevaisuuden hoivassa turvallisuus ja yksityisyys kulkevat yhdessä

Teknologian rooli sosiaalihuollossa tulee kasvamaan tulevina vuosina. Siksi on tärkeää, että sääntely tukee innovaatioita, jotka aidosti parantavat asiakkaiden turvallisuutta, hyvinvointia ja elämänlaatua.

MariCare pitää tärkeänä, että teknologian arviointi perustuu todellisiin riskeihin eikä pelkästään teknologian tyyppiin tai yleisiin oletuksiin. Uskomme, että turvallisuus, yksityisyydensuoja, itsemääräämisoikeus ja laadukas hoiva voidaan toteuttaa samanaikaisesti, kun ratkaisut valitaan tarkoituksenmukaisesti ja asiakkaan etu edellä.

Lausunnossamme esitetyt neljä kehitysehdotusta tukevat tätä tavoitetta ja auttavat rakentamaan tulevaisuuden sosiaalihuoltoa, jossa teknologia toimii ihmisen tukena, ei hänen tilallaan.

"Tavoitteena tulisi olla ratkaisut, jotka tukevat turvallisuutta, toimintakyvyn seurantaa ja ennakoivaa hoivaa ilman kameravalvontaa tai äänen tallennusta. Merkittävä osa iäkkäiden ja toimintarajoitteisten henkilöiden kaatumisista tapahtuu juuri wc- ja pesutiloissa. Jos teknologian käyttö näissä estetään kokonaan, menetämme mahdollisuuden havaita vaaratilanteita ajoissa."


– Mervi Peltonen, Liiketoiminnan kehityspäällikkö, MariCare Oy


Lue myös: Suomen Tietotoimisto STT:n haastattelu.


Lisätietoa
Mervi Peltonen
Puhelin 040 568 0830
Sähköposti Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.